Leikkimökin rakentaminen
 

 



Isin pikkuprinsessa alkoi talvella vaatimaan leikkimökkiä itselleen, joten siitä se ajatus sitten lähti. Ensin tsekkailin netistä valmiita mökkejä ja esittelin niitä juniorille. Ensi alkuun niistä mikään ei kelvannut, joten pyysin piirtämään sellaisen. Tussit eteen ja nippu aanelosia. Aika tovi siinä vierähti kun arkkitehdin alku suunnitteli unelmien mökkiä. Se hyöty ainakin, että isi sai istua sohvalla hyvän aikaa ihan rauhassa.
Kun suunnittelutyö oli valmis, piirtäjä tuli esittelemään tulevaa mökkiään. Siinä oli kaksi kerrosta, oma terassi pöytineen ja tuoleineen sekä kioskiluukku ja erittäin paljon kaikkea muuta. Esittelin vielä valmiiden mökkien valikoimaa ja kysyin, että mikä näistä olisi lähimpänä – vastaus oli aika selkeä: ei mikään.
 
Joten sitten alkoi isin suunnittelu: piirustukset piti tehdä vähän tarkemmin, jos tuollaisen aikoi rakentaa. Sen verran vaativa juttu tuo kaksi kerrosta, että jämäkkä runko piti tehdä ja se taas vaatii kunnon perustukset. Tämän olin oppinut edellisestä projektistani, joka oli kasvihuoneen rakentaminen. Sittenpä alkoi itse leikkimökin rakentaminen.
Päädyin siihen, että valan maahan ihan oikeat anturat, niiden päälle muurataan pilariharkot, joiden päälle mökki ja terassi tulevat. Ja kunnollinen routaeristys niille. Ettei muuratut harkot lähde roudan takia liikkeelle tai murru.   www.tulisijanmuuraus.fi
Pilarien päälle kakkosviitosesta lattian ja terassin runko. Lattiarungon päälle vanerista lattia. Sen päälle sitten seinärungot: lovesin pystytolpat ja rakensin seinärungot valmiiksi lattian päällä. Sitten vaan nostin seinät pystyyn ja naulasin kiinni lattiaan. Lopuksi kiinnitin kaksi tolppaa, joiden varaan tulisi terassin katto.
 
Sitten alkoi katon teko: nostin kurkihirreksi yhden kakkosviitosen, jotta kattotuolien teko on helppoa. Tai itse asiassa en sitä yksin nostanut, sekkupoika oli kaverina. Sanoin sille, että sinähän olet nyt ihan oman alasi hommissa. Tuumasi kaveri, että vaikka hänen työtään on kiinteistöhuolto Turku -nimisessä paikassa niin ei se kiinteistöhuolto ihan tällaista työtä ole. Kurkihirren varaan aina kaksi kakkosviitosta ja naulaus kiinni. Seuraavaksi naulasin seinärunkojen varaan kattotuolien vaakapuut välipohjaksi. Ja lopuksi katkaisin moottorisahalla kattotuolien vinopuut tasapitkiksi ylhäältä ja alhaalta. Tässä hommassa tarvitsin riskiä apumiestä, ihan yksin ei painavat palkit nouse tuonne korkeuksiin. Ajoitin työn niin, että kehonrakentaja -serkkuni oli täällä päin liikenteessä. Se on portsari ammatiltaan, alana on siis järjestyksenvalvonta Etelä-Suomessa. Sen verran harteikas kaveri, että kattotarpeet nousi kevyesti yhdelllä kädellä paikoilleen. Tuohon hommaan ei valvontakamera pystyisi, vaikka muuten aika monessa paikassa valvontakamerat ovat korvanneet vartijat.
Kattotuolien päälle naulasin harvalaudoituksen, johon sain peltikaton kiinnitettyä. Nyt leikkimökin rakennusprojekti olikin jo ”säältä suojaan” -vaiheessa. Itse asiassa tämä homma oli huomattavasti nopeampaa kuin kasvihuoneen rakennus. Siinä hommassa kun piti säätää niin paljon lasiseinien ja lasikaton kanssa. Tässä vaiheessa olikin sitten suursiivouksen aika. Sellainen on aina välillä hyvä tehdä kun jotain värkkäilee. Kaikkea roskaa ja jätettä sun muuta romua kertyy koko ajan ja jos ei aika ajoin siivoa niin lopuksi pitää tilata ammattijärjestäjä apuun. Kaikki tuollaiset helpot putsaukset kannattaa kyllä ehdottomasti hoitaa itse ja ammattiapua tilata vain sitten kun on joku todella haastava projekti, kuten vaikka homeen valtaama tila. Ensin siinäkin pitää selvittää mistä kosteus on päässyt rakenteisiin ja kun tämä vika on korjattu niin sitten homesiivous paikalle. Tuollaiset erikoispuhdistukset eivät ole nimittäin ihan simppeleitä hommia yksin tehdä. Moni erikoispuhdistus on luonteeltaan sitä luokkaa, että voi olla jopa vähän vaarallista touhua ilman kunnollisia suojavarusteita.
 
Seuraavaksi ulkoverhouksen kimppuun: naulapyssyllä paneelit oli aika ripeästi ammuttu kiinni seinärunkoon. Kyllä kunnon naulain on paras apuväline niin runkohommissa kuin paneloinnissakin. Ja vaikka se vähän maksaa niin hyvä apuväline kuitenkin helpottaa ja nopeuttaa niin paljon,m että siihen kannattaa vähän rahaa uhrata. Vähän hidasti tuo juniorin toive, että pitää olla vaakapaneelia ja pystypaneelia kohtuu paljon vuoronperään. Mutta mitäpä ei isi tee jos tytär pyytää. Välillä piti paneeleita hienosäätää puukolla käsityönä. Tuossa hommassa käsintehdyt puukot on ihan ykkösvehkeitä. Ja kaikkein oleellisin asia tuossa on puukon terä. Aina kun jotain puukolla työstää niin kahva ja tuppi on sivuseikkoja, kyllä kaikkein tärkein asia on puukon terä.
Seuraavaksi olikin vuorossa ikkunan kiinnitys toiselle seinälle. Toiselle seinälle rakensin sen toivotun kioskiluukun akryylilevystä eli tuttavallisemmin pleksistä. Ikkunoiden jälkeen vielä ovi paikoilleen ja sitten räystäslautoja sekä vuorilautoja naputtelemaan paikoilleen.
Mökki alkoikin näyttää ulkoapäin kohtuullisen valmiilta. Ruuvasin vielä kestopuiset terassilaudat terassin lattiaksi ja päästin maalarit töihinsä maalaamaan mökkiä. Alkuperäinen väriehdotus oli yllättäen pinkki, mutta sen sain neuvoteltua vaaleansiniseksi, sopii nimittäin paremmin ympäröiviin rakennuksiin. Jos vielä paljon tulee tällaista neuvottelua niin seuraavaksi perustan taloyhtiön, sitten voidaan äänestää yhtiökokouksissa noista mökin väreistä. Pitää tietysti hankkia isännöitsijäkin sitten tuohon leikkimökkiin, meneeköhän liian byrokraattiseksi. Yhden tuttuni alaa on isännöinti Seinäjoki nimisessä kaupungissa. Suostuisikohan tuo sopuhinnalla siihen pestiin.
Toisaalta tuollaisen mukana tulisi kyllä niin iso kasa kaikkea muutakin byrokratiaa, että ei voi kyllä suositella kellekään. Nythän tuli se laki asbestistakin, eli aina kun remonttia tehdään niin laki määrää ottamaan näytteet ja tutkimaan ne. Sekin pitää sitten budjetoida remonttiin, siis asbestikartoitus hinta.
 
Sitten alkoikin sisäpuolen työt. Aloitin alakerrasta, jotta tuleva asukas pääsisi heti käyttämään mökkiä, edes yhtä kerrosta. Leikkasin sopivan kokoiset vanerinpalat ja ruuvasin kiinni seinärunkoon. Seuraavaksi oli vuorossa seinien maalaus, se on viisainta tehdä tässä vaiheessa niin ei tarvi varoa kattoa tai lattiaa, saa ihan rauhassa sotkea maalin kanssa.
 
Kun maalaus oli tehty, ammuin hakasnaulaimella kattopaneelit paikoilleen. Jätin aukon kattoon, tähän aukkoon laitoin vanerilevyn saranoilla kiinni. Siitä tulisi kulku yläkertaan tikkaita pitkin.
 
Vaihdoin työkaluksi viimeistelynaulaimen ja listoitin katon, ikkunat ja oven.
Lopuksi liimasin muovimaton lattiaan ja jalkalistat paikoilleen. Valmista tuli alakerran osalta. Tai niin ainakin luulin, seuraavaksi nimittäin pikkuprinsessa alkoi vaatimaan kunnollista keittiötä ruuanlaittoleikkejä varten. Ei kelvannut että mökissä oli pelkästään lahjaksi saatu leikkiuuni, kaapistoa ja tasoa pitäisi myös löytyä. Ei muuta kuin varastoa penkomaan, olin joku aika sitten remontoinut yhden kämpän, työn alla oli keittiö Helsinki -nimisessä kaupungissa. Siltä työmaalta oli onneksi jäänyt vähän kaapistoa purkutöiden seurauksena. Niitäpä sitten paikoilleen. Vähän ihmettelin kyllä, että miksi oli luovuttu näin hyväkuntoisista kalusteista, mutta kiinteistönvälitysfirman tyyppi oli suositellut kaappien vaihtoa, oli nimittäin myyntiin menossa tuo asunto. Tai sitten ei välittäjä ollut ihan perillä eteläsuomen menosta, hänen päävirkansa oli kiinteistönvälittäjä Tampere -nimisessä paikassa.
 
Yläkertaan tein lattian vanerista ja paneloin katot. Sinne pitäisi kuulemma tehdä vielä pyöreä ikkuna. Siinäpä seuraava haaste. Nimittäin tehdä se niin vesitiiviiksi ettei sade kastele rakenteita.
 




 
 

     
 
Copyright © 2005-2016 Marikas Coffee House | marikascoffeehou@marikascoffeehouse.com